5

Teräskielen aakkoset

Termisanasto

Erikoislujat teräkset – teräksiä, jotka kestävät suuria staattisia tai dynaamisia kuormituksia murtumatta.

Erikoisteräs – seostettu teräs.

Esilämmitin – cowperi, tiilestä rakennettu tornimainen lämmityslaite, jolla kuumennetaan masuunin puhallusilma.

Esinauhakelain – koteloitu valssaamon laite, joka tasaa nauhakelan lämpötilaa kuumavalssauksen aikana.

Esivalssain – kahdesta järeästä lieriömäisestä valssista muodostuva valssain, joka ohentaa valuaihiota kuumavalssausta varten.
Faasi – aineen olomuoto; teräksellä on erilaisia lämpötilasta riippuvaisia kiderakenteita, joiden sisältämät faasit riippuvat teräksen lämpökäsittelystä (karkaisu, sammutus ym.) ja seostuksesta. Tunnetuimpia teräksen faaseja ovat martensiitti (nopeasti karkaistu teräs), ferriitti (puhdas rauta), austeniitti (epämagneettinen) ja bainiitti.
Galvanointi – prosessi, jossa teräs tai rauta pinnoitetaan ruostumiselta tai muulta korroosiolta suojaavalla sinkkikerroksella.
Happipuhalluslanssi – happipuhalluskonvertterin putkimainen osa, jolla terässulaan puhalletaan happea hiilipitoisuuden pienentämiseksi.

Hehkutus – lämpökäsittelysykli, joka sisältää kuumennuksen, pidon sopivassa lämpötilassa ja tämän jälkeen jäähdytyksen sopivalla nopeudella. Tarkoituksena on vähentää teräksen kovuutta, parantaa sitkeyttä, helpottaa kylmätyöstöä, muodostaa haluttu kiderakenne tai muutoin saavuttaa halutut mekaaniset tai muut ominaisuudet.

Hematiitti – Fe2O3, heikosti magneettinen rautamalmi, ns. verikivi.

Hiilidioksidi – CO2, väritön kaasu, liukenee veteen ja muodostaa hiilihappoa. Käytetään hiilihapotetuissa juomissa; 0,04 % ilmakehästä on hiilidioksidia, jota pidetään kasvihuonekaasuna.

Hiilimonoksidi – CO, väritön ja hajuton, runsaasti energiaa sisältävä, myrkyllinen kaasu, joka palaa sinisellä liekillä. Hiilimonoksidia muodostuu palamisilmiöiden yhteydessä.

Hiiliteräs – seostamaton teräs.
Injektoitava hiili – hiilipöly, jota ei ole jalostettu koksiksi ja joka injektoidaan korkealla paineella masuuniin.
Jatketiili – SEN (submerged entry nozzle), keraaminen putki, joka suojaa terässulaa ilmalta valun aikana välisenkan ja kokillin välillä.

Jatkuvavalu – prosessi, jossa sula metalli jähmettyy puolivalmisteeksi eli valunauhaksi, josta valssattavat aihiot leikataan; erilaisia valuaihioita ovat teelmä, bloomi ja levyaihio. Jatkuvavalu on nykyisin korvannut valannevalun tehokkuutensa vuoksi.

Julkisivuverhous – rakennuksen julkisivun peite, joka voi käsittää aurinkopaneeleja, lasia, maalipinnoitettua terästä, alumiinia ym.; soveltuu sekä uudis- että korjausrakentamiseen.

Jälkikäsittely – lämpökäsittely, jäähdytys tms., jonka tarkoitus on antaa teräkselle määrätyt ominaisuudet; myös galvanointi, muovipinnoitus ja määrämittaan leikkaaminen ovat jälkikäsittelyjä.
Kaksoisfaasiteräs (DP) – erikoisluja teräs, jolla on sekä pehmeä (ferriitti) että kova (martensiitti) kiderakenne; näin saadaan yhdistettyä hyvä muovattavuus ja suuri lujuus.

Kantavat poimulevyt – teollisuusrakennusten ja liiketilojen kattamiseen tarkoitettuja kantavia profiloituja ohutlevyjä, jotka valmistetaan korkealaatuisista materiaaleista. Kantavilla poimulevyillä saadaan kustannustehokkaasti pitkiä jännevälejä, jolloin tukirakenteet voidaan suunnitella mahdollisimman keveiksi. Levyä voidaan käyttää myös kantavissa kuorirakenteissa siirtämään vaakavoimia runkoon ja perustukseen.

Karkaistut teräkset – karkaisemalla tai nuorruttamalla valmistetut teräkset, jotka ovat myös erittäin lujia.

Karkaisu – lämpökäsittelyprosessi, joka lisää teräksen kovuutta, ts. kykyä vastustaa leikkaavia, hankaavia, puhkaisevia, taivuttavia ja venyttäviä voimia.

Karkealevy – litteä valssattu terästuote, joka tyypillisesti on vähintään 1 200 mm (48”) leveä ja 4,5 mm (0,180”) paksu.

Katkaisuasema – prosessivaihe, jossa valunauha leikataan esiaihioiksi.

Kehittyneet erikoislujat teräkset – teräksiä, joiden monifaasinen kiderakenne sisältää martensiittia, bainiittia ja/tai jäännösausteniittia, jolloin saadaan tavanomaisia erikoislujia teräksiä parempi lujuuden ja muovattavuuden yhdistelmä.

Kelain – mekaaninen valssaamon laite, joka tarttuu nauhaan ja muodostaa siitä kelan käärimällä valssatun nauhan pyörivän tuurnan ympärille.

Kiderakenne – teräksen rakenne molekyylitasolla; kiderakenteeseen voidaan vaikuttaa erilaisilla käsittelyillä. Voi viitata myös teräksen faasien kokoon, muotoon ja järjestykseen.

Kierrätys – käytettyjen tuotteiden tai sivutuotteiden palauttaminen uudelleen tuotantoon tai käyttöön.

Kokilli – valumuotti, johon sula teräs kaadetaan jähmettymään aihioksi.

Koksi – kuivatislattu kivihiili, masuunin peruspolttoaine rautamalmin pelkistyksessä.

Konvertterin vyö – rengasmainen konvertteria kannatteleva teräsrakenne, joka sallii konvertterin kallistamisen.

Korroosiosuojaus – korroosion minimoiminen suojaavan metallipinnoitteen avulla.

Kuivatislausprosessi – materiaalin, esimerkiksi kivihiilen kuumentaminen hapettomassa tilassa, jolloin kivihiilestä haihtuu kaasuja ja se muuttuu koksiksi.

Kulumiskestävyys – materiaalin kyky vastustaa mekaanisesta kulutuksesta, esim. hankauksesta ja kitkasta johtuvaa pintaeroosiota.

Kulutusteräs – teräs, jonka ominaisuudet on sovitettu erityisesti kestämään kulutusta, esim. hankauskulumista.

Kuona – pääasiassa oksidisulasta koostuva liuos. Sulaan voidaan lisätä fluksiaineita, esim. kalkkikiveä, tehostamaan epäpuhtauksien kertymistä kuonaan. Koska kuona on rautaa kevyempää, se kelluu rautasulan päällä, josta se voidaan kuoria pois.

Kuumailmarengasputki – masuunia kiertävä putki, jonka kautta kuuma puhallusilma johdetaan haluttuun kohtaan masuunin sisään.

Kuumanauhavalssaamo – teollisuuslaitos, jossa kuumennetut aihiot valssataan valssaimien muodostamalla linjalla jopa yli kilometrin pituiseksi nauhaksi, joka kääritään kelaksi kelaimella.

Kuumasinkitys – ruosteelta suojaava pinnoitusmenetelmä. Esimerkiksi teräksen pinnoittaminen sinkki- ja alumiinisulassa. Myös sähkösinkityksen tarkoituksena on suojata teräs korroosiolta sinkkipinnoitteella, mutta se on sähkökemiallinen menetelmä.

Kuumavalssaus – metallintyöstöprosessi, jossa aihio kuumennetaan korkeaan lämpötilaan ja muovataan valssien välissä ohuemmaksi.

Kuumennettu aihio – aihio, joka on kuumennettu sopivaan kuumamuokkauslämpötilaan esimerkiksi valssausta tai taontaa varten.

Kuumennusuuni – uuni, jossa levyaihiot kuumennetaan valssausta varten.

Kvarttovalssain, nelivalssain – neljästä lieriömäisestä valssista muodostuva laite, joka puristaa kovalla paineella aihion levyksi perättäisillä edestakaisilla pistoilla.

Kylmämuovattu teräsprofiili – poikkileikkaukseltaan avoin muototeräs. Erilaisia poikkileikkauksia muovataan teräsnauhasta vaiheittaisessa, jatkuvatoimisessa rullamuovausprosessissa. Kylmämuovattujen profiilien tyypillisiä käyttökohteita ovat teräsrungot ja muut teräsrakenteet.

Kylmävalssaus – metallin muokkausprosessi, jossa levyn, ohutlevyn tai nauhan paksuutta pienennetään puristamalla valssausaihiota valssien välissä huoneenlämmössä.
LD-konvertteri – happipuhallusprosessiin kuuluva säiliömäinen laite, jossa raakarauta jalostetaan raakateräkseksi konvertteriin ylhäältä laskettavan happipuhalluslanssin avulla; nimi tulee itävaltalaisista Linzin ja Donawitzin kaupungeista.

Levyaihio, aihio – yleisin teräksen puolivalmiste eli valuaihio, käytetään levytuotteiden valmistukseen.

Lujuus – materiaalin kyky vastustaa siihen kohdistuvia voimia. Erilaisia lujuuden muotoja on esim. kyky kestää kuormia ilman pysyvää muodon tai rakenteen muutosta ja venytyksen kestokyky.

Lämpökäsittely – terästuotteen kuumentaminen ja jäähdyttäminen halutun tilan tai ominaisuuden saavuttamiseksi.
Maalipinnoitus – prosessi, jossa yleensä kylmävalssattu ja metallipinnoitettu nauha pinnoitetaan lisäksi orgaanisella maalilla korroosiosuojan ja ulkonäön parantamiseksi.

Magnetiitti – Fe3O4, magneettinen rautamalmi, ns. musta rautaoksidi.

Malmivaunu – kappalemalmin, rautarikasteen tai pellettien kuljettamiseen tarkoitettu rautatievaunu.

Martensiittinen teräs – teräs, jossa on erittäin kova, leikkautumalla tapahtuvan faasimuutoksen kautta syntynyt martensiittinen kiderakenne. Martensiitti syntyy austeniitista nopeasti jäähdyttämällä (sammuttamalla), jolloin hiiliatomien diffuusio estyy, eivätkä ne pääse poistumaan raudan kiderakenteesta vaan jäävät siihen ”loukkuun”.

Masuuni – jatkuvatoiminen kuilu-uuni, jossa pelkistetään rautamalmia. Masuunin lopputuotetta kutsutaan harkko- tai raakaraudaksi.

Materiaalisuunnittelu – teräksen kemiallisen koostumuksen ja tuotantoprosessien hallinta, jolla teräkselle saadaan haluttu mikrorakenne ja siten tiettyyn tuotteeseen tai sovellukseen sopivat ominaisuudet.

Mellotus – happipuhallusprosessissa raakaraudan hiilipitoisuuden alentaminen sulaan puhallettavan happikaasun avulla.

Metallilla pinnoittaminen – ks. kuumasinkitys.

Metalliseos – kahdesta tai useammasta metallista tai metallista ja epämetallista koostuva aine.

Metallurgia – metalleja tutkiva tieteen ja teknologian haara.

Mikroseostus – seostaminen pienillä seosainemäärillä, esim. niobilla, vanadiinilla tai titaanilla; koskee kehittyneitä hienoraeteräksiä, joille asetetaan erityisen tiukkoja myötö- ja murtolujuusvaatimuksia.

Muotti – valumuotti.

Murtolujuus – materiaalin vetokuorman kestokyky (ks. lujuus).
Nauha – kuumavalssatun ohutlevyn kaltainen, mutta yleensä kapeampi levytuote, jonka paksuustarkkuus on levyvalssaimella valssattua levyä parempi.

Niche-tuotteet – SSAB:n määrittelemänä kehittyneet erikoislujat ja karkaistut teräkset.

Niukkaseosteiset teräkset – teräslajeja, joissa on varsinaisten seosterästen vähimmäisrajoja pienempiä määriä seosaineita.
Ohutlevy – Paksuudeltaan tavallisesti 2-15 mm oleva kuumavalssaamalla valmistettu teräslevy tai teräskela, joka on voitu vielä kuumavalssauksen jälkeen kylmävalssata.

Ohutseinäputki – pyöreä tai neliön muotoinen putki; valmistetaan samalla tavoin kuin muut putkituotteet. Valmistusprosessissa litteä teräsnauha muovataan vaiheittain pyöreäksi putkiaihioksi ja reunat valmistellaan hitsausta varten. Putki muodostetaan hitsaamalla reunat yhteen. Neliön muotoisia ja nelikulmaisia putkia valmistettaessa hitsattu putki läpäisee sarjan muovausrullia, jotka muovaavat pyöreän putken lopulliseen muotoon.

Oksidihilse – kuumavalssattavan teräksen pinnalle hilseilevän kerroksen muodostava rautaoksidi.

Orsi – kylmämuovattu avoin profiili, joka on tarkoitettu kattojen ja ulkoseinien kantaviin rakenteisiin.
Panostus – materiaalin lastaus astiaan/säiliöön. Esimerkiksi masuuniin panostetaan rautamalmia, koksia ja kalkkikiveä, happipuhalluskonvertteriin panostetaan romua ja raakarautaa ja valokaariuuniin panostetaan teräsromua ja fluksiaineita.

Peittauslinja – prosessilinja, jossa teräksen pinnalta poistetaan kemiallisesti oksidihilse, jotta seuraaviin prosessivaiheisiin saadaan puhdas pinta.

Pelkistysaine – hiili tai vety, jolla rautamalmista poistetaan raudanvalmistuksessa happea.

Pesä – masuunin alin osa; sula rauta kertyy pesään.

Pintakäsittely – pinnan puhdistaminen, kiillottaminen tai pinnoittaminen esim. galvanoimalla tai muovipinnoitteella.

Pisto – yksi aihion läpimeno valssiparin välistä.

Profilointi – profiiliteräkseen puristamalla muodostettu aaltokuvio tms. muoto.

Prosessikaasu – metallurgisessa prosessissa muodostuva kaasu; sisältää usein runsaasti energiaa.

Prosessimenetelmä – menetelmä, jolla valmistetaan raaka-aineista tuotteita jatkuvatoimisena, keskeytymättömänä prosessina.

Prosessivesi – tuotantoprosessissa jäähdytykseen tai materiaalien käsittelyyn käytettävä vesi. Prosessivesi puhdistetaan aina, ja usein sitä myös kierrätetään uudelleen käytettäväksi.

Puhallusilma – kuumennettu ilma, jota puhalletaan masuunin sisään korkealla paineella.

Päästö – kuumennus 200–700 C:n lämpötilaan, tarkoituksena teräksen sitkeyden parantaminen ja haurauden eliminointi.

Pölysuodatin – kaasun tai ilman puhdistamiseen tarkoitettu laite, joka erottaa kaasusta/ilmasta pölyä ja kerää sen kierrätettäväksi.
Raakarauta – masuunissa tuotettu sula rauta. Raakarauta siirretään sulana happipuhalluskonvertteriin, tai siitä valetaan harkkorautaa.

Rainaleikkaus – leikkaava työstöprosessi, jossa leveä nauhakela leikataan kapeammiksi keloiksi.

Rakenneputki – poikkileikkaukseltaan pyöreä tai neliön tai suorakaiteen muotoinen putki, joka yleensä soveltuu hitsaamalla valmistettavan teräsrungon materiaaliksi. Rakenneputken valmistuksessa hitsattu putki läpäisee sarjan muovausrullia, jotka muovaavat pyöreän putken lopulliseen, neliön tai suorakaiteen muotoon.

Rakenneteräs – erilaisiin rakenteisiin tarkoitettu teräs, esim. kantavat rakenteet, kuten nosturipalkit. Rakenneteräksille tärkeitä ominaisuuksia ovat lujuus, hitsattavuus, särmättävyys ja sitkeys.

Rautapelletti – rautamalmista pyöritetty ja kovaksi sintrattu pieni kuula.

Rautaränni – keraamisilla tiilillä/massalla vuorattu kouru sulan raudan kaatamista varten.

Rikinpoisto – menetelmä, jonka tarkoituksena on poistaa raakaraudasta tai teräksestä rikkiä esim. lisäämällä sulaan poltettua kalkkia.

Romu – rautaa sisältävä materiaali, joka yleensä sulatetaan ja valetaan uusiksi terästuotteiksi.

Rungot – esivalmistettuja teräksisiä runkorakenteita, joista voidaan koota tilavia rakennuksia. Teräs on ihanteellinen materiaali lujiin, keveisiin ja hoikkiin rakenteisiin, jotka on pystytettävä nopeasti ja turvallisesti. Teräsrungon sisäkorkeus ja jännevälit voidaan helposti sovittaa ja optimoida käyttäjän vaatimusten mukaan.
Sadevesijärjestelmät – järjestelmiä, joilla sadevettä johdetaan tehokkaasti teräskatolta viemäriin. Sadevesijärjestelmän muodostavat esim. vesikourut, syöksyputket, suppilot, jne.

Sandwich-paneeli – esivalmistettu rakennuselementti, joka koostuu kahdesta maalipinnoitetusta ohutlevystä ja niiden välissä olevasta eristekerroksesta. Eristekerros voi olla mineraalivillaa, polyuretaania tai polystyreeniä. Sandwich-paneeleja käytetään julkisivurakenteissa, väliseinissä ja sisäkatoissa. Tyypillisimpiä käyttökohteita ovat teollisuus-, toimisto- ja liikerakennukset, urheiluhallit, varastot ja voimalaitokset. Paneelit soveltuvat myös elintarviketeollisuuden rakennuksiin ja vaativiin puhdastilakohteisiin.

Senkanvaihto – tyhjän senkan vaihto täyteen senkkaan.

Senkka – valusanko, sankomainen säiliö, joka on vuorattu tulenkestävillä tiilillä; käytetään terästehtaalla sulan teräksen kuljettamiseen prosessivaiheesta toiseen.

Senkkakäsittely – senkkametallurgiaan kuuluva käsittelymenetelmä.

Senkkauuni (LMF) – teräksenvalmistuksen prosessilaite, jossa säädetään senkassa olevan sulan teräksen kemiallista koostumusta ja lämpötilaa. Tämä ns. senkkametallurgiavaihe sijoittuu valokaariuunissa tai happipuhalluskonvertterissa tapahtuvan teräksen sulatuksen/mellotuksen ja jatkuvavalun väliin.

Seosaine – teräksen valmistusprosessin aikana sulaan lisättävä materiaali, joka muodostaa yhdisteitä raudan tai muiden metallien kanssa ja muuttaa metallin ominaisuuksia.

Seosteräs – rautapohjainen metalliseos katsotaan seosteräkseksi, jos se sisältää määrättyjä minimipitoisuuksia enemmän seosaineita, esim. piitä, mangaania, kromia, nikkeliä tai molybdeeniä.

Sinkopuhdistus – metallipinnan puhdistaminen ja hilseenpoisto kuluttavalla jauhe- tai raepuhalluksella. Rakeet voivat olla hiekkaa, pieniä teräskuulia, piikarbidia ym.

Sintraus – prosessi, jossa rautapitoisesta hienojakoisesta materiaalista tehdään korkeassa lämpötilassa suurempia kappaleita.

Sovellus – käyttötarkoitus; tuote, johon käytetään tiettyä teräslajia.

Sovellusinsinööri – materiaalien ominaisuuksiin ja sovelluksiin erikoistunut ammattilainen; ongelmanratkaisijoita ja tuotekehittäjiä.

Standarditeräkset – teräkset, joiden lujuus on maltillinen, yleisimmin käytetyissä 235–355 N/mm2. Käytetään tavanomaisiin konepaja- ja rakennussovelluksiin.

Steckel-valssain – vaihtosuuntainen nelivalssain, jolla voidaan valssata isoista aihioista nauhaa valssaimen molemmin puolin olevien kelainuunien avulla; valssauksen kuluessa venyvä nauha kertyy kelaimille.

Sulapelkistys – metallurginen prosessi, jossa rautamalmi pelkistetään sulassa tilassa.

Suojausteräs – rakenneteräs, jolla on ballistisia suojaominaisuuksia.
Tempervalssain – jälkivalssain, viimeistelyvalssain; kylmävalssaintyyppi, yleensä yksituolinen nelivalssain, jolla tehdään voimakkuudeltaan suhteellisen vähäinen kuuma- tai kylmävalssatun tai pinnoitetun levytuotteen kylmämuovaus. Tarkoituksena on parantaa tuotteen tasomaisuutta, minimoida pintavirheet, kuten kelojen aukikelaustaitteet, ja vaikuttaa mekaanisiin ominaisuuksiin.

Termomekaaninen valssaus – valmistusmenetelmä, jossa sopivalla muokkauksen (valssaus) ja lämpötilan kontrolloinnilla saadaan teräkseen halutut ominaisuudet.

Teräs – raudan ja hiilen seos, jonka hiilipitoisuus on alle 1,7 %.

Teräsponttiseinä – yhtenäinen seinä, joka muodostuu pystysuuntaisesti toisiinsa lukittuvista teräsprofiileista. Yleisimpiä käyttötarkoituksia on maa-aineksen tai veden liikkumisen estäminen.

Terässukkula (Steel shuttle) – aihioita Luulajan, Borlängen ja Oxelösundin tehtaiden välillä kuljettava junajärjestelmä.

Terässula – kuuma, sula teräs.

Torpedosenkka – rautatievaunuun sijoitettu sylinterin muotoinen tiilillä vuorattu säiliö sulan raakaraudan kuljettamista varten.
Vakuumikäsittely – kehittynyt jalostusmenetelmä, jossa terässulasta poistetaan alipaineessa (tyhjiössä, vakuumissa) happea, vetyä ja typpeä, jolloin saadaan vaativiin sovelluksiin sopivaa korkealaatuista terästä.

Valokaariuuni (EAF) – teräksen valmistukseen käytettävä uuni, johon panostetaan yleensä pelkästään romua. Sulatukseen tarvittavan lämmön lähteenä ovat grafiittielektrodien ja sulatettavan panoksen välille sähköllä muodostuvat valokaaret.

Valssain – metallia valssaamalla muovaava laite. Karkealevy-, ohutlevy- ja nauhatuotteiden valmistuksessa käytetään mm. esivalssaimia, kuumavalssaimia, kylmävalssaimia ja tempervalssaimia. Voi tarkoittaa mitä tahansa prosessilaitetta, joka ohentaa joko kuumennetun tai huoneenlämpöisen aihion mittaa lieriömäisillä valsseilla. Jos aihio kuumennetaan, kysymyksessä on kuumavalssain, jossa levyaihion paksuus voi ohentua 92–99 %.

Valssipari – kahden lieriömäisen valssin muodostama laite, jolla terästä valssataan korkealla paineella ohuemmaksi.

Valssituoli – valssaimen runkorakenne, johon varsinaiset tuki- ja työvalssit on laakeroitu.

Valunauha – jatkuvavalukoneessa muodostuva päättymätön valuaihio ennen katkaisua yksittäisiksi levyaihioiksi.

Vesikate – ohutlevystä valmistettu teräskatto. Sisältää yleensä myös katteen alusrakenteet, sadevesijärjestelmät, kattoturvatuotteet, listat ja muut osat ja tarvikkeet.

Viimeistely – teräksen merkitseminen, pakkaaminen tai leikkaaminen määrämittaan.

Välisenkka – jatkuvavalukoneessa välivarastona toimiva säiliö, jonka avulla koneeseen voidaan vaihtaa uusi senkka keskeyttämättä valuprosessia.

Väsyminen – etenevä paikallinen rakennevaurio, joka syntyy, kun materiaaliin kohdistuu toistuva, merkittävästi murtolujuutta pienempi kuorma.